Maaliskuu! En malta odottaa! Huomenna se tulee!

Tavallaan haluaisin maaliskuun olevan jo ohi: täällä kerrotaan, että siitepölykausi on alkanut ja etelässä se on jo täydessä vauhdissa, huipussaan. Oon tuntenu sen jo muutaman viikon ajan silmissä, tosin onneksi lievästi...

Toivottavasti meillä on tarpeeksi pillereitä varastossa tai ainakin toivottavaa olis, että täältä sais niitä samoja... 

Toinen juttu on koulu: raskain kuukausi, oikeestaan puoltoista kuukautta ilman lomaa on edessä... Onneks ens viikolla täti tulee miehensä kanssa kyläilemään ja siitä tulee hauskaa!!

Muuten elämä on menny eteenpäin normaalisti. Paitsi, että meillä on ollut epätavanomaisen hiljasta ja silti äänekkäämpää äänellisesti.  Laitetaan syyksi isoveli ja hänen tulevat pääsykokeet kera kirjojen.

Ja ah! Huomenna pääsen 2,5 viikon tauon jälkeen takas omaan huoneeseen ja omaan sänkyyn <3 ( Kiitos taas veljen ja suomen vierailun...:)). 

Ja paras juttu: huomenna on taas kuorojen ilta. Ne on ehottomasti tärkeitä koulun ja muun elämän vastakohtana.

Siispä huomista odotellen :)

ps. Hyvää Kalevalan päivää!

pps. Täällä ilmestyy joka päivä uusi kuva. Käykääpä kurkkaamassa!

AutsAuts!  

Mulla on kaikki paikat kipeenä. Auts!

Eilen harjoteltiin liikkatunnilla esitystä, jossa pitää olla minuutin ajan erilaisia heittoja (ihmisten; ei uskois et suostuisin tekee jotain sellast..:) ja nyrkkeilyä ilmaan ja muka kaveria päin. Lensin välillä lattialle sillä vauhdilla, et muutama mustelma löytyy...:)

Eilen illalla oltiin keilaamassa ja sen takia ranteet kipeenä... Viimeks kävin keilailemassa joulukuussa ja päätin, ettei mun kädet tätä kestä. Ja silti menin ja kädet kiittää...

Tänään oltiin kaiken kukkuraksi laskettelemassa. Aamulla oli herätys jo kuudelta (!) ja rinteessä oltiin laskemassa jo ennen yheksää! Tais olla meiän perheen enkka;) Lopetettiin vasta viimeisten hissien lähtiessä alas kohti. 

Tänään oli mun tämän viikon ainut vapaapäivä; päivä ilman läksyjä. Siispä huomenna  läksyjen ja projektien pariin!

Leppoisaa helmikuun viimeistä viikonloppua!

   Don`t forget, that the spring is coming <3

Toimin tänään ensiapuhoitajana. Tai oikeestaan rauhoittelijana: 

Olin tekemässä läksyjä, kun naapuri tuli ovelle ja menin ihmeissäni katsomaan mitä oli meneillään. Saksalainen-naapuri purskahti itkuun ja kysyin mikä hätänä. Hän selitti ja lohdutin, että meiän isä auttaa. Yritin rauhotella äitiä ja päätettiin lähteä yhdessä heille kotiin katsomaan tilannetta.

Olohuoneen matolla odotti tyttö, joka itki ja itki. Hän oli hyppinyt lattialla ja kaatunut ja sen seurauksena hampaat oli kääntynyt jonkin verran ja verta tuli...

Yritin laittaa jääpussia tytön naamalle, mutta eihän se onnistunut. Tyttö jatkoi itkemistä ja vihdoin (mun) isä tuli puhelimen kanssa paikalle. Siinä tilanteessa ainut mahdollinen numero, johon tuli hänelle mieleen soittaa oli ambulanssi. No jäätiin odottamaan sitä; naapurin äidillä tyttö sylissä, minä yritin rauhottaa tyttöraukkaa silittämällä ja hieromalla jalkapohjista. Kohta tyttö nukahti ja lähdin katsomaan, jospa se ambulanssi tulisi. Sieltähän se saapui ja ohjasin heidät oikeeseen osoitteeseen.

Tässä vaiheessa annoin työrauhan sairaanhoitajille. Jäin miettimään, miten naapuri oli niin shokissa. Siis oikeesti shokissa. Ennenkuin naapuri oli tullut ovellemme, oli hän pyörinyt ympäri pihaa;shokin omaisesti. Ilmankos nainen oli shokissa: hän on nuori ja ei ole kokenut moista ennen. Ja ennen kaikkea:tämä kaikki tapahtui vieraassa ympäristössä, tietämättä keneltä mennä pyytämään apua.

Tämän tapahtuman jälkeen tuli halu auttaa ja olla tukena heille, jotka tarvitsevat tukijaa katastrofin tai muun ison taikka pienen asian yhteydessä. Syttyi myös idea ensiapukurssin käynnistä. Ehkäpä ensi kesänä, jos SPR järjestäis sellaisen oikeeseen aikaan...:)


Ps.  Oletko sinä  ensiapukurssilainen? Oletko joutunut  käyttämään taitojasi?

Istun lentokoneessa. Katselen ulos ikkunasta; näen pilviä ja sinisen taivaankannen. Näen auringon ja sen silmiä häikäisevän auringon paisteen. Nautin tästä maisemasta, jonka näen. Se on puhdas ja rikkomaton. Ajatukset juoksee ja silmä lepää. Takana on mukava, mutta raskas viikko. Edessä on neljän kuukauden maahanmuuttajuus. Mutta en valita:olen maahanmuuttaja omasta tahdostani ja halustani. Ja onhan minulla aina mahdollisuus päästä synnyinmaahani silloin, kun siltä tuntuu.

Minä en ole paossa sotaa, ihmisten sortamista, väkivaltaa, köyhyyttä tai luonnonkatastrofeja. Minä olen erilainen maahanmuuttaja. Minulla on koti, ruoka, perhe ja vaatteita lämpimikseni.

Minä olen erilainen pakolainen. Olen paossa kiirettä ja kylmää. En pysty sietämään -27:n asteen pakkasia, en kestä kiirettä ja kellon perässä juoksemista. Minä inhoan oravanpyörää, joka syntyy opiskelun ja normaalin elämän tapahtumista. Noista tapahtumista haluaisin päästää irti: minulla ei ole velvoitetta mennä joka sukulaisen kissanristiäisiin ja pikkuserkkujen nimipäiville. Minulla on syy jäädä pois näistä minulle ei sopivista tapahtumista.

Kuten muutkin pakolaiset, minäkin haluan muutosta. En halua muuttaa turvallisempaan tai ihmisystävällisempään maahan, en. Minä haluan muuttaa itseäni ja elämäni. Haluan löytää sen kuka olen, haluan oppia nauttimaan tästä hetkestä, haluan oppia odottamaan.

Kuten muillakin maahanmuuttajilla, minullakin on oltava kärsivällisyyttä. Tosin kärsivällisyyttä eri mittarilla mitattuna. Minun ei tarvitse odottaa kuukausia, vuosia pakopaikkaa; minä menen, odottamatta.

Päämääräni on itseni löytäminen ja oman luonteen vahvistuminen. Haluan kasvaa lujaksi, kasvattaa vahvat juureni vankkaa kalliota vasten.

Myönnän ja olen huomannut, ettei tämä ole turhaa. Uskallan mennä ja sanoa mielipiteeni pää pystyssä. En ole pieni koivu enään, joka heiluu leudossakin tuulessa. Haluan olla mänty, joka seisoo tukevasti ja ylväästi harva kasvuisenakin.

Uskottelen itselleni, että pärjään ja kaikki menee hyvin. Siis luotan, että kaikki menee oikein päin. Niinpäin kuin on tarkoitettu. Luottamalla opin ja nautin enemmän elämästä. Uskallan ottaa riskejä ja mennä eteenpäin myös myrskyisinäkin aikoina. Ja seistä vahvana kuin mänty. Kuin pinjamänty.

voi hulvaton, miten kiva päivä takana :))

päivä alkoi hyvällä mielellä ja pitkän, hyvin nukutun yön jälkeen aurinkoisena. se jatkui kirjastossa serkun kanssa mukavasti lehtiä lukien ja myöhemmin luokkakaverin ja serkun kanssa jäätelöä syöden ja kaakaota juoden. 

sen jälkeen oli aika lähteä serkun kotiin. oli ihana kävellä kirpeässä pakkassäässä metsätien halki auringon laskiessa.  keittiön siivouksen ja kakun leipomisen jälkeen maistui suklaakakku maukkaalta. välillä piti pienempien serkkujen kanssa leikkiä lattialla autoilla, välillä ottaa heitä syliin ja kuunnella kuulumisia ja tarinoita.

sellanen kiva päivä. huomenna on vika kokonainen päivä täällä.luvassa on kahvilaretki helsinkiin kaverin kanssa ja sukulaisten tapaamista.

mä oon tottunut pikkuhiljaa jo pakkasiin ja lumimäärään. siellä metsässä kävellessä tuli olo, että ehkä tästä voisi tykätäkkin. niin, jos sen talven tietäis joskus loppuvan...:)

hyviä unia, huomiseen :))) 

ps. mulle kävi nolo juttu: sovittiin serkun kanssa, että tavataan kirjaston lehtilukusalissa. no menin kirjastoon ja pyörin ympyrää ja odottelin serkkua yli puolituntia. aloin ihmetellä missä se serkku viipyy, hänenhän pitäisi olla jo täällä! olin jo soittamassa  serkulle, kunnes tajusin käydä katsomassa, jospa hän olisi jo tullut sovittuun paikkaan.

no siellähän hän istui tyytyväisenä ja minä purskahdin nauruun! ehkäpä olisi kannattanut katsoa ympärille ennen kuin jäädä odottamaan niin pitkäksi aikaa...:)

Heippa täältä kylmästä Suomesta!! Ostin siskon poikaystävältä hänen vanhan miniläppärin ja tänään sain siihen tän veljen kämpän langattoman toimimaan:) 

Siispä ilta on varattu koneella istumiselle :D

Mutta Suomi-kuulumisia: oon täällä tehny mm. seuraavaa...

Lauantai 

• lähdettiin aamulla aikasin junalla kohti lentokenttää. Aikaa meni jonkun verran; olihan meillä kivasti tavaraa mukana...:)
• lentokentällä oltii just sopivasti ja lähtöselvitys sujui pienten sähläysten jälkeen.
• lento meni hyvin. Nousussa tuli haikea fiilis maisemia katsellessa. Pellot oli vihreitä ja kumpuilevia, aurinko paistoi ja linnut lauloi. Oli kauniin päivän aamu.
• saavuttiin kylmään ja aurinkoiseen Suomeen. 
• vuokrasimme auton ja vanhemmat heitti mut ja pikkusiskon isosiskolle. Siellä kulutimme aikaa yhdessä, leikimme papu-koiran kanssa (siitä on tullu iso ja totteleva, rauhottunutkin on ja melkeen mun paras kaveri:)) ja  odotimme tulevaa iltaa.
• Lähdimme Helsinkiin syömään koko perheen, siskon poikaystävän ja hänen vanhempien kanssa. Ilta meni nopeasti syöden hyvää ruokaa ja jutellessa mukavia. kiitos seurasta, oli kivaa!
• olin yön siskolla ja pidettiin hauskaa :))

Sunnuntai 

• oltiin syömässä koko perheen voimin mummilassa ja oli lepposaa.  Mummille kiitos nami-ruuista <3 
• illalla käytiin viellä tuttavaperheellä iltapalalla.

Maanantai 

• Kävin kahvilla riparikavereitten kanssa. kiitos hyvästä seurasta <3 Pitäisi saada useamminkin järjestettyä aikaa heille.
• Taituroin kesäaikataulukirjan kanssa bussien ja junien kanssa. Aina pääsin perille, tosin hieman jäätyneenä...

Tiistaina 

• Kävin kampaajalla ja kulutin aikaa kirjastossa moneen otteeseen.
• Vietin mukavan hetken kuoron harkoissa. Kiitos kun sain tulla <3
  
  
  

  
  

  Huomenna

  • Meen serkun ja vanhan luokkalaisen kanssa kahville. Siitäkin tulee muksavaa!!  

Näiden lisäksi oon palellu koko ajan, pukeutunut yli paljoihin vaatteisiin ja kärsinyt liian lyhyistä yöunista sekä sotkusesta kaksiosta. Mutta noihan on sivuseikkoja; eikös?

Nyt iltapalalle ja kohta puoliin nukkumaan.

Kirjoittelemisiin <3

ps. mä en oo ottanut yhtäkään valokuvaa. oonkohan mä kunnossa vai saako toi kylmyys mun ja kameran suhteen jäätymään? 

Huomenna sitä sitte mennään!

Suomi, ystävät, sukulaiset, perhe, lumi ja jäätävän kylmä ilma oottaa:)

Mua jännittää aikas paljon. Oon pakannu ylipaljon tavaraa mukaan. Mut mä lupaan: kaikki se minkä mä vien tulee takasin, eikä mitään muuta. Siispä kiitos ei shoppailulle. Tai korkeintaan ostan ylipaksun villapaidan; mua paleltaa jo nyt ajatus lumesta ja pakkasasteista. Yöks!

Huomenna juna lähtee jo ennen yheksää kohti lentokenttää ja sitten nokka kohti HELSINKIÄ!! 

Iltapäivällä autonvuokrauksen jälkeen meen siskolle, sitten Helsinkiin ja takas siskolle yöksi. Tästä tulee muksavaa!!

Muuten viikko jatkunee yhtä kivoissa merkeissä, lomafiiliksissä :)

Hauskaa viikonloppua ja hyvää ens viikkoa. 
Mä palaan kunnes palaan (ehkäpä kera kivojen kuvien )
:))

Ps.Valokuvablogissani tulee esille joka päivä uus kuva automaattitallentimen avulla. Käy tsekkaamassa!

Nää ongelmat senku jatkuvat: en osaa/saa laitettua kommenttiosiota tekstin alle. Siispä kommentointi ei näytä toimivan. Ärsyttää. Ja sitä paitsi uuden blogin tekemisessä ei ollu mitää ideaa: oon ladannu liian paljon ja liian isoja (en osaa pienentää kuvien koko tällä koneella ja muuta ei oo...:/ ) kuvia gmailin kuvakansioon ja sen muisti on yksinkertaisesti täynnä. Siispä osa vanhan blogin kuvista on lähteny kävelee. Tai siis lentäny roskikseen.

Mua on ärsyttäny nää "teknisetongelmat" nyt niin paljon, että päätä huippaa! Päässä on muhinu ajatus: oma blogi kuville (ei bloggerin blogi!) ja oma elämälle. Saa nähä mitä keksin ja saanko koskaan mitään aikaseksi. 

Mutta tää blogi pysyy mun pääntyhjennys terapiana; ei kuvien jako paikkana. Siis vaate-jutut on (toistaseksi; never say never...:)) taakse jäänyttä elämää ja fiilikset pääsköön valloille!


 Ja mä lupasin ittelleni: kirjota sillon ku huvittaa ja tuntuu siltä, sillon ku on aikaa ja sillon ku jaksat panostaa. Siispä joskus voi mennä päiviä, ettei musta kuulu mitään. Se tarkottaa sitä, että elämääni kuuluu jotain sellaista, jota en halua jakaa tai sitten yksinkertasesti päivät tuntuu niin samanlaisilta kuin viisi edellistäkin, eikä niihin sisällö mitään jaettavaa.


Tänään haluan jakaa teille sen minkä tajusin: opettajat ja oppilaat oli löytäny converssi-kenkänsä jalkoihinsa tänään. Nyt mietitte: Täh?! 
No tietysti mä kiinnitin just niihin tänään huomiota; pääshän mun elämäni eka converssi-pari ulkoilemaan ja jalkaani. 
Ostin ne puolella hinnalla joululomalla ja kevään kunniaksi ne pääsi käyttöön. 
Täällähän on ollut viikonlopusta lähtien aurinkoista ja lämmintä. Siis hyvin keväistä. 
Aamulla voi lähteä tennareilla ja takki auki. Päivällä tarkenee hupparilla, ainakin kovapäisimmät. 




Mä lähen Suomeen ensi viikoksi. Fiilikset on sekavat: tuleeko ikävä kun pitää lähteä pois? Miten saan kulumaani aikani ensi viikolla?
En oo kertaakaan tuntenut ikävää Suomeen. Okei, muutaman kerran on kaivannu jotain tiettyä hetkeä, minkä on kokenut joka vuosi koko elämän ajan. 
En tiiä kuljenko haamunlailla koko ens viikon, eksyksissä. Mietin miten sopeudun tuttuihin paikkoihin, joista olen päästänyt irti ja unohtanut. 

Mutta se isoin huoli on, miten tarkenen ja pystyn elämään sen hirveän lumimäärän kanssa. Täällä talvi on ollu tavallista talvisempi ja ollaan saatu nauttia lumesta tarpeeksi. Just sopivasti. Mutta kuitenkin aurinko on lämmittänyt jo viikon ajan niin lämpimästi, ettei lumesta osaa ees haaveilla.
Täytyy varmaan heti lauantaina suunnata huopatossu- ja villapaita-ostoksille...:)

Saa nähä mitä siitä tulee. Toivottavasti hyviä hetkiä läheisten kanssa. Tavataan sisko ja veli, siskon poikaystävä ja hänen perhe. Ollaan tavattu heidät kerran aikasemmin ja nyt on tarkoitus mennä samaan ravintolaan syömään heidän kanssaan. Seura on hyvää, siitä oon varma. He ovat lämpimiä ihmisiä.


Lisäksi käydään mummolassa ja nähään sukulaisia. Ja tietysi käyn kuoroharjotuksissa kuuntelemassa miltä se kokoonpano kuullostaa vuonna 2011. (Mä tiiän jo; hyvältä.)




Jos haluatte kommentoida, toistaseksi se hoituu sähköpostin tai vanhan blogin kautta.
Nyt toivotan kaikkea hyvää ja aurinkoa elämään. Palaan, kun on fiiliksiä.
Eiks va? :)




Ps.Tätä kirjottaessa päädyin valokuvablogiin. S
Saa nähä millon ja kuinka usein päivittelen sitä. 
Toivottavasti silloin kun siltä tuntuu:)

Pps. Ongelma nro.1 ratkastu. JES! 

Tästä se alkaa: uusi blogi!

Alotetaan viikonlopusta, josta tein jo mielessäni hienon postauksen...

...joka meni mönkään...

Oltiin siis lauantai ja sunnuntai rinteessä ja kelkkailemassa serkun ja hänen isänsä kanssa (+ tietysti perhe). Kuvat on siis noilta kahelta päivältä.

 Säät oli mahtavat ja aurinko kiva!

 

 Ja tietysti naamat sai kivasti väriä :)

Sellanen kiva pikkuhiihtoloma oikeeta lomaa ootellessa. Enään kolme koulupäivää ja sitte kamat kasaa ja suunta pohjoseen! 

Tämä blogi jatkaa Kesätytön elämän tarinointia entisen sanottua itsensä irti. Tyyli ja sisältö jatkunee samana, ehkä vielä enemmän kirjoittajan oman tyylisenä.  

 Vanha blogi pysyy silti auki, mutta päivitykset loppuvat sen osalta.

Tervetuloa, toivottavasti viihdytte ja jätätte viestin käynnistä :)