Istun lentokoneessa. Katselen ulos ikkunasta; näen pilviä ja sinisen taivaankannen. Näen auringon ja sen silmiä häikäisevän auringon paisteen. Nautin tästä maisemasta, jonka näen. Se on puhdas ja rikkomaton. Ajatukset juoksee ja silmä lepää. Takana on mukava, mutta raskas viikko. Edessä on neljän kuukauden maahanmuuttajuus. Mutta en valita:olen maahanmuuttaja omasta tahdostani ja halustani. Ja onhan minulla aina mahdollisuus päästä synnyinmaahani silloin, kun siltä tuntuu.

Minä en ole paossa sotaa, ihmisten sortamista, väkivaltaa, köyhyyttä tai luonnonkatastrofeja. Minä olen erilainen maahanmuuttaja. Minulla on koti, ruoka, perhe ja vaatteita lämpimikseni.

Minä olen erilainen pakolainen. Olen paossa kiirettä ja kylmää. En pysty sietämään -27:n asteen pakkasia, en kestä kiirettä ja kellon perässä juoksemista. Minä inhoan oravanpyörää, joka syntyy opiskelun ja normaalin elämän tapahtumista. Noista tapahtumista haluaisin päästää irti: minulla ei ole velvoitetta mennä joka sukulaisen kissanristiäisiin ja pikkuserkkujen nimipäiville. Minulla on syy jäädä pois näistä minulle ei sopivista tapahtumista.

Kuten muutkin pakolaiset, minäkin haluan muutosta. En halua muuttaa turvallisempaan tai ihmisystävällisempään maahan, en. Minä haluan muuttaa itseäni ja elämäni. Haluan löytää sen kuka olen, haluan oppia nauttimaan tästä hetkestä, haluan oppia odottamaan.

Kuten muillakin maahanmuuttajilla, minullakin on oltava kärsivällisyyttä. Tosin kärsivällisyyttä eri mittarilla mitattuna. Minun ei tarvitse odottaa kuukausia, vuosia pakopaikkaa; minä menen, odottamatta.

Päämääräni on itseni löytäminen ja oman luonteen vahvistuminen. Haluan kasvaa lujaksi, kasvattaa vahvat juureni vankkaa kalliota vasten.

Myönnän ja olen huomannut, ettei tämä ole turhaa. Uskallan mennä ja sanoa mielipiteeni pää pystyssä. En ole pieni koivu enään, joka heiluu leudossakin tuulessa. Haluan olla mänty, joka seisoo tukevasti ja ylväästi harva kasvuisenakin.

Uskottelen itselleni, että pärjään ja kaikki menee hyvin. Siis luotan, että kaikki menee oikein päin. Niinpäin kuin on tarkoitettu. Luottamalla opin ja nautin enemmän elämästä. Uskallan ottaa riskejä ja mennä eteenpäin myös myrskyisinäkin aikoina. Ja seistä vahvana kuin mänty. Kuin pinjamänty.