Randy Puasch on kolmen lapsen isä ja aviomies, joka työskenteli unelma-ammatissaan. Tai siis oli. Eräänä päivänä hän sai tietää, että hänellä oli elinaikaa maksimissaan kuusi kuukautta sairauden takia. Voitte kuvitella miten ihminen tai sinä itse toimisit tälläisen viestin kuullessasi.
Randy oli erilainen: hän ei käyttänyt aikaansa miettiäkseen miksi juuri hän oli sairastunut. Hän päätti elää elämänsä täysillä piten mielessä sen, miten hän pystyisi viettämään mahdollisimman paljon yhteistä, hyvää aikaa yhdessä perheensä kanssa ja miten hän voisi jättää mahdollisimman paljon muistoja itsestään lapsilleen.
Kuitenkin hän halusi uhrata vähäistä aikaansa eräälle luennolle: yhdysvaltalainen yliopisto pyysi häntä pitemään luennon viimeinen luento- luentosarjaan. Sarjan tarkoituksena oli, että professorit pitäisivät luennon kuin se olisi heidän viimeisensä aiheista mikä oli luennoitsijalle tärkeintä hänen elämässään ja mitä hän haluaisi kertoa kuulijoille ennen kuolemaansa. Randyn ei kuitenkaan tarvinnut kuvitella tämän olevan hänen viimeinen luentonsa; se oli todella hänen viimeisensä.
Randy ei puhunut muiden luennoitsijoiden tavoin kuolemasta; hän puhui elämästä ja ennen kaikkea haaveista, lapsuudenhaaveista. Hän kertoo mitkä olivat hänen haaveitaan ja kuinka hän saavutti ne. Hän kertoi, kuinka tärkeää on, että vanhemmat tukevat lapsen haaveita. Randyn vanhemmat olivat tehneet niin ja Randy koki sen todella tärkeäksi.
Randy Pauschin puhe on tullut netin välityksellä maailman kuuluksi ja luennon pohjalta Randy kirjoitti kirjan tuttavansa avustuksella. Luin kirjan lauantain aikana, lastenhoitokeikkojen välissä, parissa tunnissa. En tyytynyt vain lukemaan: kirjoitin tärkeät, elämän evääksi tarkoitetut opetukset ylös. Niitä kertyi kahden A4:sen verran. Kirjailijalla oli paljon sanottavaa, jotka hän osasi kertoa sujuvasti liittäen erilaiset tapahtumat ja opetukset yhteen.
Suosittelen lukemaan kirjan. Se on helppolukuinen ja eteenpäin menevä. Ja sitäpaitsi sinulla voi minunlaillani mieltä kutkuttaa seuraavat ajatukset, jotka kopioin ylös kirjasta:
etsi kaikkien ihmisten parhaita puolia.
totuus tekee vapaaksi.
kaikki on mahdollista.
olennaista ei ole se, kuinka kovaa ihminen lyö itse lyö. tärkeämpää on se, miten hän lujan lyönnin saatuaan jaksaa vielä jatkaa taistelua.
kokemus on sitä mitä kertyy, kun ei saa sitä, mitä haluaa.
anna itsellesi lupa unelmoida.
älä valita, vaan tee lujemmin töitä.
asia on niinkuin se on. sitä ei voi muuttaa. on siis päätettävä, miten siihen pitää reagoida.
emme voi vaikuttaa siihen, millaiset kortit saamme, mutta siihen kyllä, miten me pelaamme ne.
perustukset on tehtävä kunnolla, koska muuten niiden päälle rakennetut hienoudet eivät toimi.
itseluottamusta ei voi antaa; se täytyy rakentaa itse.
seinämä nousee eteen aina jostain syystä. sen tehtävä ei ole sulkea tietä. se antaa mahdollisuuden näyttää, miten paljon ihminen jotakin asiaa haluaa.
Muistakaamme haaveilla ja toteuttaa niitä.
Muistakaamme ruokkia lastemme unelmia.
ps.kiitos Taru-tädille Viimeinen luento-kirjan lainasta sekä Tarja-johtajalle Avoimesta kirjasta, jonne kirjan tärkeimmät pointit päätyivät muistiin.
