Mun päivä alkoi auringon paisteella. Se kurkisti verhon välistä ja toivotti hyvät huomenet.

Aurinko yritti piristää aamunavausta, joka puhutteli. 

70:tä oppilasta istuu hiiren hiljaa. Ei ääntäkään. 

Me kuvitellaan minkälaista Japanissa on, mikä tilanne siellä on. 

Monella voi olla kavereita, perheenjäseniä, sukulaisia siellä.

Maailman tapahtumat vaikuttaa syvemmin, koska ne vaikuttaa syvästi johonkuhun meihin. Lähdemme takaisin luokkiin pitäen mielessä ja ehkäpä rukouksissa koko maailman. 

Nousee ajatus; minä haluan auttaa.

Päivän kuluessa syön eväitä ja hedelmäsalaattia. 

Juoksen mailin ennätysajassa; jalka nousee helposti auringon paistaessa ja lämmittäessä. Lämpömittari kertoo: 17°C. 

En palele, en. 

Frisbiikin liitää komeasti ja koulun jälkeen jaksan vielä juorulenkin tehdä ystävän kanssa. Näen silmujen aukeamisen:vihreetä, vihreetä.

KEVÄT! 

Ne on auennut tämän päivän aikana hiirenkorville. 

Pian isommiksi ja isommiksi. 

KESÄksi!

Läksyt on valmiina. 

Kaikki on valmiina.

Rentoudun ja nautin vapaahetkestä. 

Huomenna taas juostaan koulusta kuoroihin ja kuoroista nukkumaan. Pikaisesti. Nopeasti.