sunnuntai 27. maaliskuuta 2011

Sunnuntaiaamut on parhaita!
Herätä huminaan yheksältä,
joka tuntuu jatkuvan ja 
jatkuvan. 
Ikkunan avaamalla tajuaa, että
humina on kirkonkellot. 
Jätän ikkunan auki, 
avaan verhot ja
syvennyn hyvän kirjan pariin.

Näin vierähtää helposti tunti lintuja ja kelloja kuunnellessa, 
valosta nauttien.

Kunnes nälkä voittaa....:)

Mielessä eiliset hyperhauskat harkat ja naurut ja yritykset opettaa suomea.
Nyt opetus jatkuu facebookissa :)


Hauskaa sunnuntaita! Have a good Sunday! Fun Sonntag! 

lauantai 26. maaliskuuta 2011

Miten paljon kerkee tekemään yhen päivän aikana, kun herää aamulla kuudelta haaveilemaan eikä nuku vaikka kuinka sais nukkua?

Lukea kirjaa.
Pyyhkiä pölyt.
JärjestääJärjestääJärjestää.
Silittää.
Imuroida.
Järjestää.
Tehä läksyt.
Kuunnella musiikkia.
SYÖDÄ!!!
Käydä lenkillä.
Nauttia keväästä. Lämmöstä.
Leikata otsahiukset ihan vinkkeliin.
Kävellä kuoroon.
Laulaa viisi tuntia.
Pitää hervottoman hauskaa!!!
Opettaa kellonajat, numerot ja värit sveitsiläiselle suomeksi.


Ehkäpä otan noi kuudelta heräämiset elämäntavaks, meen nukkumaan 
ja herään 6.00am siirtämään kelloja. 
Who knows?

perjantai 25. maaliskuuta 2011

Voi meitä naisia! Voi meitä tyttöjä!!

Mikä on parempaa kuin hyvä tyyppi, aurinko ja keväthelle. Ja siihen päälle juorut! 
Oikeesti miten voi juttua riittää yli kuus tuntia? Ja silti ne vois jatkua ja jatkua...


Tietysti pitää välillä poiketa aiheesta toiseen ja silittää naapureitten kissoja. Ja saada ne innostumaan pingispallosta ja heinänkorresta :)
Ja käydä Coopissa ostamassa purkkaa ja puistossa kuvaamassa kavereiden harkkoja. 
Tietysti joka väliin mahtuu naurua!

Lopuksi paikallista "rieskapizzaa" ja hyvät viikonloput!

Ajatuksiin jää kiva perjantai ja hyvä ystävä. Meiän on pidettävä yhtä, koska: 

"Aurinko tykkää musta, Aurinko tykkää susta. Aurinko tykkää meistä."

torstai 24. maaliskuuta 2011

Juoksin ohi vihertävän puiston. 
Ohi auringosta nauttivien ihmisten. 
Muutaman kaivon ohi.
Lastenkodin, vanhustentalon ohi.
Kohti ylämäkeä, kohti kultaista mäkeä.
Hitaasti.Varmasti. Ylöspäin.
Poikkesin metsään.
Ympäri lenkkipolkua jalat vievät eteenpäin.
Korvissa soi musiikki. Ympärillä kymmenet linnut.
Aurinkoa kohti.
Viittoja seuraillen.
Hörppään vettä kaivosta semmosen vastaan tullessa.
Ja jatkan matkaa housut märkänä. Veden kastelemana.
Rullaan jalkoja alaspäin. 
Kotia kohti. 
Aurinko paistaa selkään ja ohjaa kotiin.
Jalat huutaa kipua. 
Hyvä niin!
KEVÄÄÄT KESÄÄÄ!!! 
ne on täällä yhtäaikaa. 
NYT!!!
Läksyjä ei oo ollenkaa joten pakko. 
PAKKO 
mennä ulos. 

LENKILLE! 
olispa joku joka juoksuttais...

mittari näyttää varjossa +17°,mun mielestä +20°!
ULOSULOSULOS!

keskiviikko 23. maaliskuuta 2011

Huhhuh mitä paikasta toiseen juoksemista koko koulupäivä! Aamulla melkeen myöhästyin ku lähin vain 5 minuuttia ennen koulun alkua..Just ja just kerkesin. Rekisteröitymisen jälkeen juoksin kaverin kanssa kaikki koulun portaat alas officeen hakee avainta, vaihtorahaa ja mä palautin vierailu-hakemuksen. Vieraat saa olla nykyää vaa puol päivää vierailemassa, joten serkut saa tulla vaa sitte kolmeks tunniks kattoo minkälaista porukkaa ja millast menoo meiä koulus on ;)

Officen jälkeen juoksin takas ylös ja meinasin myöhästyy enkun tunnilta. Girl Robotics-klubin vetäjä vaati saada yhen lapun just sillo takasi...Alotan siis sellasen robotti-klubin( kuivaa; vai mitä? :)) meiän koulussa.  Rakennetaan  pienissä ryhmissä  robotit ja sitte yritetään voittaa googlen järjestämä kilpailu :) Tietääkseni viime vuonna meiän koulu voitti ja nyt ajattelin mennä mukaan. Klubi on vaan yhen tunnin viikos keskiviikkosin, joten se ei vaikuta läksyihi yms.

Päivä jatku ja meinasin myöhästyy toiselt tunnilt tauon jälkeen ku jäin kysymään luokanvalvojalt mikä ihme ja kumma on "student led conference". No en saanu selville ku ope ei tienny ja ryntäsin tunnille...

Ruokatauol olin ulkona ja meinasin myöhästyy, tai sii myöhästyin ku ulkoolt pääsee lähtee niin myöhään sisälle ja pitää mennä portaat ylös hakee kamat ja luokkaan ja kauhees ruuhkas myöhästyy varmana. Mut onneks meil o joku sijaine ja se ei oikee viel tiiä koulun käytäntöi ...:) 

Vikal tunnilla olin ajoissa ja kerkesin tehä ekana kaikki tehtävät :)) Sitte lähinki kotiin; tällä kertaa kiireettömästi :)

Sellane päivä tänään! Kaikest huolimatta oli kiva ja läksytön päivä! Not bad!!! 

Perjantaina saadaan toka vikat todistukset ja ehkä pidän hauskaa kaverin kanssa. Saa nähä ;))
Lauantaina mulla on viiden tunnin harkat aikuiskuoron kanssa. Onneks ne alkaa jo neljält ni ei väsytä nii paljo ku yleensä tiistai-iltasin :)
Ens viikolla torstaina meen sen robottiklubin kanssa zurichiin googlen toimipisteelle tutustuu googleen heti koulun jälkeen :) Samana iltana kolme tuplaserkkuu ja täti tulee viikonlopun yli kyläilee. KIVAA!!! Saa nähä mitä heidän kanssa tehää; perjantain isoimmat tulee käymään koulussa ja sit viikonloppuna ja maanantaina pidetään hauskaa! Maanantain tosin joudumme käymään koulus "kolmikanta"-keskustelussa. Mut muuten on onneks vapaata :D

Tällästä sekoa tänään, toivottavasti ees joku jaksaa lukee näit mun hirveitä romaaneja...:DD

maanantai 21. maaliskuuta 2011

Voi tota aurinkoa! Se piristää ja saa kukatkin kukkimaan!
Voi tota tuulta, joka saa kaikki palelemaan.
Mutta voi sitä sunnuntai-aamun hetkeä! 
Miten kauniisti ja puhtaasti pienet laulajat lauloivat isossa kirkossa. Ja miten suloinen lapsi sai nimen.

Sellaisen sunnuntai hetken sain kokea kivojen kavereiden kanssa. Kovasti harjotellut kappaleet meni hyvin ja sai kaikki hyvälle päälle. Tästä on hyvä jatkaa uusien kappaleiden kanssa. 

Huomenna lauletaan ja harjotellaan taas. Ensin noiden enkelilaulajien kanssa ja sitten vähän isompien. Hauska ilta taas luvassa. Ja lauantaina viiden tunnin harkat edessä kera isojen ja hauskojen ihmisten kanssa. 

Tulee olemaan vaikeeta jättää nämä kuviot ja nämä ihmiset. Mutta vielä nautin. Aivan varmasti. Joka hetkestä. Ja tulen sitten takaisin. Ainakin unelmissani...
 
Lenkillä nauroin, pidin hauskaa ystävän kanssa. Meissä on paljon samaa, myös eriä. Mutta tärkein yhdistää; kieli, ajatusmaailma,kulttuuri, ruoka.

Siitä ystävästä en päästä irti!

Nyt lupalappua täyttämään; serkut pääsevät sitten vierailulle kouluun kunnes sieltä pohjoisen maasta pääsevät tänne asti. Heitä odotellessa...:)

lauantai 19. maaliskuuta 2011

Läksyt: tehty
siivous: done
kaappien järjestystaso: 5/5.
löhöily: start!
haaveilu ja tulevaisuuden suunnitteleminen: jatkuvasti mielessä.
tulevaan valmistautuminen henkisesti: mietinnässä

Hyvää lauantaita!

keskiviikko 16. maaliskuuta 2011

Mä oon tehny tänään havaintoja:
  • kevätkengät ja ballerinat on täällä!
  • kevät vaatteet ja niiden mukana värit!
  • viimeset villavaatteet pestiin tänään.
  • harmaa taivas ei oo kiva
  • läksytön viikko on huippu!
  • kymmeneen asti kestävät kuoroharkat vaatii sisukkuutta. Ei vain silloin harjotuksissa vaan nimenomaan seuraavana aamuna klo7...
  • tyhjä jääkaappi ei oo kiva; pitää jaksaa oottaa huomiseen ja mennä Konstanziin ruokakauppaan...Äiti säästää...ja haluu valkoset pienkoneet keittiöön.
  • viikonloppuna on viimeset mahikset päästä tänä talvena rinteeseen.Must  juttu!
  • serkut tulee jo kahen viikon päästä. Cant wait!
  • sisälläni on hinku tehä taas uus blogi. Sanon sille EI!
  • kukaan ei taida jaksaa kommentoida. Onkohan kaikki lukijat hukkunu lumeen vai häikäistynyt auringon säteistä?

Elämä vaan on tuntunu helpolta; koulussa on riittänyt, että on paikalla.
Muksavaa; ei ressiä :)

ps.Jos ei oo aikaa eikä kiinnosta kommentoida, niin painakaa TYKKÄÄN! (jos siltä tuntuu:))- se ei vaadi mitään tunnuksia eikä kirjautumista. Helppoa :)) 

maanantai 14. maaliskuuta 2011

Mun päivä alkoi auringon paisteella. Se kurkisti verhon välistä ja toivotti hyvät huomenet.

Aurinko yritti piristää aamunavausta, joka puhutteli
70:tä oppilasta istuu hiiren hiljaa. Ei ääntäkään
Me kuvitellaan minkälaista Japanissa on, mikä tilanne siellä on. 
Monella voi olla kavereita, perheenjäseniä, sukulaisia siellä.
Maailman tapahtumat vaikuttaa syvemmin, koska ne vaikuttaa syvästi johonkuhun meihin. Lähdemme takaisin luokkiin pitäen mielessä ja ehkäpä rukouksissa koko maailman. 
Nousee ajatus; minä haluan auttaa.

Päivän kuluessa syön eväitä ja hedelmäsalaattia. 
Juoksen mailin ennätysajassa; jalka nousee helposti auringon paistaessa ja lämmittäessä. Lämpömittari kertoo: 17°C
En palele, en
Frisbiikin liitää komeasti ja koulun jälkeen jaksan vielä juorulenkin tehdä ystävän kanssa. Näen silmujen aukeamisen:vihreetä, vihreetä.
KEVÄT
Ne on auennut tämän päivän aikana hiirenkorville. 
Pian isommiksi ja isommiksi. 
KESÄksi!

Läksyt on valmiina. 
Kaikki on valmiina.
Rentoudun ja nautin vapaahetkestä. 
Huomenna taas juostaan koulusta kuoroihin ja kuoroista nukkumaan. Pikaisesti. Nopeasti.


sunnuntai 13. maaliskuuta 2011

Kamera huutaa kuvaajaa. ja kuvaajalla pakko mielle kuvata- mutta kuvausaiheet lopussa.

siispä ilta on luvattu kameralle.

onnesk kävin lenkillä;muuten makaisin puolikuolleenaväsyneenä sängyssä.

siispä kuvaamaan ja uutta viikko odottamaan.


ELÄMÄ HYMYILEE :))

ja ihmiset on vaihtanut lennossa rinteestä pyörien päälle. Se on kevät!

lauantai 12. maaliskuuta 2011



Fasching Spaß!    
           

Täällä on laskiaiskarnevaali menossa parhaimmillaan! Meteli oli mahotonta ku yritettiin kaupungin kaduilla päästä liikkumaan ihmismassassa. Muutenkin juhla on jotain muuta kuin pulkkamäkeä ja laskiaispullaa kera kermavaahdon. Kevään tuloa ja kyseistä juhlaa vietetään metelöiden ja soittamalla musiikkia, guggenmusiikkia lyömä- ja vaskisoittimilla. Tarkoituksena on soittaa mahollisimman väärin ja mahollisimman kovaa, ainaki mun käsityksen mukaan :)

Aamulla lähdettiin vieraitten kanssa kävelylle kattelemaan kevään tuloa ja päädyttiin lopulta keskelle karnevaaliremua:

Fasnacht; laskiainen on myös kevään tulon juhla ja karnevaali.


Luonto on todella herännyt eloon viime viikolla...
Kohta tämäkin puu on täynnä vihreää!
Pikkusiskoa huolestuttaa voimmeko löytää valkovuokkoja enää äitienpäivänä..
Muut on viemässä vieraita lentokentälle ja huomenna alkaa taas arki. Enkun ja tieteen esitelmät pitäis huomenna saada tehtyä...
Viikon päästä sunnuntaina on pitkästä aikaa esiintyminen, 
jumalanpalvelus, kuoron kanssa. Kivaa :)
Ja seuraavat sukuloijat tulevatkin sitte jo 2,5 viikon päästä;
ootteko pakannu jo? ;)


torstai 10. maaliskuuta 2011

Mikä siinä on, että koulussa väsyttää törkeesti ja heti ku kirjat ja muut kamat on saanu laukkuun, ni jalka on niin kevyt, että voi vain pomppia, liidellä kuudet portaat alas. Portaiden jälkeen mulla on vastassa kirkas, silmiä häikäisevä auringon paiste. Ja se lämpö: takki auki aamut illat, eikä palele. Aah!

Ja yöt kun heräät kurkku hellänä ja silmät kutiavina. Ja aamut kun yrität muistaa lääkkeen  ja pyyhit aamupalan lomassa vuotavaa nenää. Etkä tervehdi perheenjäseniä hyvällä huomenella, vaan viidellä aivastuksella. Ah tätä!

Tästä mä tykkään, tähän hetkeen mä haluisin jäädä. Olla murehtimatta mitä seuraavaksi, vain miettiä ja fiilistellä tätä ihanaa, hyvää hetkeä. Olla miettimättä, miten monet itkut on vielä edessä ja surra niitä jo etukäteen. Tää vaatii opettelua.

Ja se tunne: ei läksyä paljon viikonlopun yli ja ne muutamatkin kerkee tekemään jossain käänteessä. Sitten ku on ensin pidetty hauskaa tädin ja miehen ja muiden kanssa.

Niinkuin tehtiin eilen: käveltiin Zurichin aurinkoisia katuja, juteltiin ja naurettiin. Sitä ennen autossa hervottomissa ruuhkissa, iPodi korvilla. Ja hihiteltiin äidille ja lokille joka kakkas mammani päälle. Mokoma! Jossain välissä puhetta harmaista hiuksista ja Miitta-tädin tarpeellisuudesta. Ja tietysti teetä ja kahvia Starbucks cafesta, nam! Ja sitten kotia kohti autolla huristellen kera kivojen ihmisten.

Mä ootan lauantaita ja yritän olla reipas tänää ja saada technologian HTML-tagit ymmärrettäviksi ja mietin oliko Frankenstein hyvä vai paha tiedemies kera monsterin.

maanantai 7. maaliskuuta 2011

Randy Puasch on kolmen lapsen isä ja aviomies, joka työskenteli unelma-ammatissaan. Tai siis oli. Eräänä päivänä hän sai tietää, että hänellä oli elinaikaa maksimissaan kuusi kuukautta sairauden takia. Voitte kuvitella miten ihminen tai sinä itse toimisit tälläisen viestin kuullessasi.

Randy oli erilainen: hän ei käyttänyt aikaansa miettiäkseen miksi juuri hän oli sairastunut. Hän päätti elää elämänsä täysillä piten mielessä sen, miten hän pystyisi viettämään mahdollisimman paljon yhteistä, hyvää aikaa yhdessä perheensä kanssa ja miten hän voisi jättää mahdollisimman paljon muistoja itsestään lapsilleen.

Kuitenkin hän halusi uhrata vähäistä aikaansa eräälle luennolle: yhdysvaltalainen yliopisto pyysi häntä pitemään luennon viimeinen luento- luentosarjaan. Sarjan tarkoituksena oli, että professorit pitäisivät luennon kuin se olisi heidän viimeisensä aiheista mikä oli luennoitsijalle tärkeintä hänen elämässään ja mitä hän haluaisi kertoa kuulijoille ennen kuolemaansa. Randyn ei kuitenkaan tarvinnut kuvitella tämän olevan hänen viimeinen luentonsa; se oli todella hänen viimeisensä.

Randy ei puhunut muiden luennoitsijoiden tavoin kuolemasta; hän puhui elämästä ja ennen kaikkea haaveista, lapsuudenhaaveista. Hän kertoo mitkä olivat hänen haaveitaan ja kuinka hän saavutti ne. Hän kertoi, kuinka tärkeää on, että vanhemmat tukevat lapsen haaveita. Randyn vanhemmat olivat tehneet niin ja Randy koki sen todella tärkeäksi.

Randy Pauschin puhe on tullut netin välityksellä maailman kuuluksi ja luennon pohjalta Randy kirjoitti kirjan tuttavansa avustuksella. Luin kirjan lauantain aikana, lastenhoitokeikkojen välissä, parissa tunnissa. En tyytynyt vain lukemaan: kirjoitin tärkeät, elämän evääksi tarkoitetut opetukset ylös. Niitä kertyi kahden A4:sen verran. Kirjailijalla oli paljon sanottavaa, jotka hän osasi kertoa sujuvasti liittäen erilaiset tapahtumat ja opetukset yhteen.

Suosittelen lukemaan kirjan. Se on helppolukuinen ja eteenpäin menevä. Ja sitäpaitsi sinulla voi minunlaillani mieltä kutkuttaa seuraavat ajatukset, jotka kopioin ylös kirjasta:

etsi kaikkien ihmisten parhaita puolia.
totuus tekee vapaaksi.
kaikki on mahdollista.
olennaista ei ole se, kuinka kovaa ihminen lyö itse lyö. tärkeämpää on se, miten hän lujan lyönnin saatuaan jaksaa vielä jatkaa taistelua.
kokemus on sitä mitä kertyy, kun ei saa sitä, mitä haluaa.
anna itsellesi lupa unelmoida.
älä valita, vaan tee lujemmin töitä.
asia on niinkuin se on. sitä ei voi muuttaa. on siis päätettävä, miten siihen pitää reagoida.
emme voi vaikuttaa siihen, millaiset kortit saamme, mutta siihen kyllä, miten me pelaamme ne.
perustukset on tehtävä kunnolla, koska muuten niiden päälle rakennetut hienoudet eivät toimi.
itseluottamusta ei voi antaa; se täytyy rakentaa itse.
seinämä nousee eteen aina jostain syystä. sen tehtävä ei ole sulkea tietä. se antaa mahdollisuuden näyttää, miten paljon ihminen jotakin asiaa haluaa.


Muistakaamme haaveilla ja toteuttaa niitä. 
Muistakaamme ruokkia lastemme unelmia.
ps.kiitos Taru-tädille Viimeinen luento-kirjan lainasta sekä Tarja-johtajalle Avoimesta kirjasta, jonne kirjan tärkeimmät pointit päätyivät muistiin.

perjantai 4. maaliskuuta 2011

Tulin kertomaan, että mulle kuuluu hyvää. Omassa sängyssä nukkuminen on ihanaa. Ja järjestyksen pito --se on jotain mulle just tätä. Ja varsinki kun pääsin monen viikon jälkeen sekasotkun jälkeen: vaatekaapin virkaa toimitti olohuoneen nojatuoli ja matkalaukussa oli sekasin niin kamerajohdot kuin korut ja passit. 

Nyt kaikki on löytänyt kaappeihinsa ja oma, uusivanha kannettavakin on saanut oman paikan työpydän laatikosta. Ja joka johdolle on oltava oma, ruma, muovinen lokeronsa. 

Kevät on tullut ja allergialääkkeet löysi kaapista jo suuhun. Onneksi otin aamulla, ois tullu muute hankala päivä...

Nyt mulla pyörii kauheella kolinalla ja tärinällä untuvatakki kuivausrummussa.  Naapurista löyty muutama tennispallo ja luukku pysyy kiinni maalarinteipillä. Koneessa on surkea lukko, tai siis oli, ja ei toimi muuten kuin nojaamalla koko painolla sitä vasten tai lukitsemalla teipillä. Toinen talvitakki on jo pesty ja laskettelutakkikin pääsee pesuun heti kun kausi loppuu.
Mulla tuli helpottunut ja onnellinen olo eilen. Lähes kaikki projektit mitä voi tehdä on valmiina ja vaa muutama, helppo läksy tuli viikonlopuksi. Toivottavasti tää jatkuis tälläsenä...

Toine juttu, mistä oon ilonen on aurinko. Aamulla herään ja avaan verhot, näen auringon iloiet säteet. Siis ei pimeitä aamuja, ainakaan vähään aikaan. Hirvittää jo ajatuskin pimeistä ja kylmistä aamuista suomessa.YÖK!
Harmittaa, kun en auringon paisteella kerkeä ulos koulupäivän aikana...


Viikonlopuksi on lastenvahtimista la-aamuna ja -iltana. Sunnuntaina olis tarkotus mennä laskettelemaan, ehkä vikan kerran tänä talvena. Ja tietysti luvassa on nukkumista...:))

Sohvannurkassa oottaa hyvä kirja kynän ja paperin kanssa. Kerron lisää, kun oon saanut kirjan luettua. 

Aurinkoista viikonloppua
Ps. Kattokaa tää: