Nää ongelmat senku jatkuvat: en osaa/saa laitettua kommenttiosiota tekstin alle. Siispä kommentointi ei näytä toimivan. Ärsyttää. Ja sitä paitsi uuden blogin tekemisessä ei ollu mitää ideaa: oon ladannu liian paljon ja liian isoja (en osaa pienentää kuvien koko tällä koneella ja muuta ei oo...:/ ) kuvia gmailin kuvakansioon ja sen muisti on yksinkertaisesti täynnä. Siispä osa vanhan blogin kuvista on lähteny kävelee. Tai siis lentäny roskikseen.

Mua on ärsyttäny nää "teknisetongelmat" nyt niin paljon, että päätä huippaa! Päässä on muhinu ajatus: oma blogi kuville (ei bloggerin blogi!) ja oma elämälle. Saa nähä mitä keksin ja saanko koskaan mitään aikaseksi. 

Mutta tää blogi pysyy mun pääntyhjennys terapiana; ei kuvien jako paikkana. Siis vaate-jutut on (toistaseksi; never say never...:)) taakse jäänyttä elämää ja fiilikset pääsköön valloille!


 Ja mä lupasin ittelleni: kirjota sillon ku huvittaa ja tuntuu siltä, sillon ku on aikaa ja sillon ku jaksat panostaa. Siispä joskus voi mennä päiviä, ettei musta kuulu mitään. Se tarkottaa sitä, että elämääni kuuluu jotain sellaista, jota en halua jakaa tai sitten yksinkertasesti päivät tuntuu niin samanlaisilta kuin viisi edellistäkin, eikä niihin sisällö mitään jaettavaa.


Tänään haluan jakaa teille sen minkä tajusin: opettajat ja oppilaat oli löytäny converssi-kenkänsä jalkoihinsa tänään. Nyt mietitte: Täh?! 
No tietysti mä kiinnitin just niihin tänään huomiota; pääshän mun elämäni eka converssi-pari ulkoilemaan ja jalkaani. 
Ostin ne puolella hinnalla joululomalla ja kevään kunniaksi ne pääsi käyttöön. 
Täällähän on ollut viikonlopusta lähtien aurinkoista ja lämmintä. Siis hyvin keväistä. 
Aamulla voi lähteä tennareilla ja takki auki. Päivällä tarkenee hupparilla, ainakin kovapäisimmät. 




Mä lähen Suomeen ensi viikoksi. Fiilikset on sekavat: tuleeko ikävä kun pitää lähteä pois? Miten saan kulumaani aikani ensi viikolla?
En oo kertaakaan tuntenut ikävää Suomeen. Okei, muutaman kerran on kaivannu jotain tiettyä hetkeä, minkä on kokenut joka vuosi koko elämän ajan. 
En tiiä kuljenko haamunlailla koko ens viikon, eksyksissä. Mietin miten sopeudun tuttuihin paikkoihin, joista olen päästänyt irti ja unohtanut. 

Mutta se isoin huoli on, miten tarkenen ja pystyn elämään sen hirveän lumimäärän kanssa. Täällä talvi on ollu tavallista talvisempi ja ollaan saatu nauttia lumesta tarpeeksi. Just sopivasti. Mutta kuitenkin aurinko on lämmittänyt jo viikon ajan niin lämpimästi, ettei lumesta osaa ees haaveilla.
Täytyy varmaan heti lauantaina suunnata huopatossu- ja villapaita-ostoksille...:)

Saa nähä mitä siitä tulee. Toivottavasti hyviä hetkiä läheisten kanssa. Tavataan sisko ja veli, siskon poikaystävä ja hänen perhe. Ollaan tavattu heidät kerran aikasemmin ja nyt on tarkoitus mennä samaan ravintolaan syömään heidän kanssaan. Seura on hyvää, siitä oon varma. He ovat lämpimiä ihmisiä.


Lisäksi käydään mummolassa ja nähään sukulaisia. Ja tietysi käyn kuoroharjotuksissa kuuntelemassa miltä se kokoonpano kuullostaa vuonna 2011. (Mä tiiän jo; hyvältä.)




Jos haluatte kommentoida, toistaseksi se hoituu sähköpostin tai vanhan blogin kautta.
Nyt toivotan kaikkea hyvää ja aurinkoa elämään. Palaan, kun on fiiliksiä.
Eiks va? :)




Ps.Tätä kirjottaessa päädyin valokuvablogiin. S
Saa nähä millon ja kuinka usein päivittelen sitä. 
Toivottavasti silloin kun siltä tuntuu:)

Pps. Ongelma nro.1 ratkastu. JES!